Me-säätiön mukaan maassamme on tällä hetkellä noin 60 000 eli yhden kokonaisen ikäluokan verran koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle pudonneita 15–29-vuotiaita nuoria. Julkisessa keskustelussa syrjäytyneeksi määritellään tyypillisesti ne nuoret, jotka ovat jääneet perusasteen (peruskoulu) koulutuksen varaan ja työelämän tai muun aktiivisen toiminnan ulkopuolelle. Nuorten syrjäytyminen tunnistetaan yhteiskunnassamme laajasti vakavaksi ongelmaksi. Syrjäytymisen kokemus on nuoren itsensä kannalta inhimillinen tragedia.
Syrjäytymisen ehkäisemiseen ja syrjäytyneiden auttamiseen kohdennetaan merkittävästi yhteiskunnan varoja. Nuorten syrjäytymisen on arvioitu maksavan yhteiskunnallemme vuositasolla laskentatavasta riippuen useasta sadasta miljoonasta muutamaan miljardiin euroon. Kustannukset muodostuvat erilaisten korjaavien toimenpiteiden, tulonsiirtojen ja menetettyjen verotulojen summana.
Jotta nuorten syrjäytymistä voidaan ennaltaehkäistä mahdollisimman tehokkaasti, tarvitaan täsmällistä tietoa siitä, mitkä tekijät vaikuttavat syrjäytymiskehitykseen ja mitkä elämänvaiheet ovat kehityksen kannalta keskeisimpiä. Me-säätiö ja THL (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) julkaisivat viime syksynä nuorten syrjäytymisen dynamiikkaa kuvaavan datamallin koko Suomen osalta.
Syrjäytymisvaara tunnistetaan useimmiten jo peruskoulussa lapsen tai nuoren alisuoriutumisena omiin edellytyksiinsä nähden. Me-säätiön datamallin mukaan Päijät-Hämeessä merkittävin syrjäytymisriski on heikko suoriutuminen peruskoulussa. Maakunnan erityispiirteenä on myös niiden nuorten erityisen korkea osuus vastaavan ikäisestä väestöstä, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa (18 %). Heikko koulutus nuorena ennakoi kasautuvia ongelmia myös aikuisuuden aikana.
Kärkölässä syrjäytymisvaarassa olevien määrä näkyy opetustoimen näkökulmasta kasvavana joukkona nuoria, joilla on vaikeuksia suorittaa hyväksytysti peruskoulun oppimäärä, osin valtakunnallisesti vertailtuna runsaana oppimisen ja koulunkäynnin tuen tarpeena sekä toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jääneiden 17-24-vuotiaiden ja ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa jääneiden 25-29-vuotiaiden osuuksina vastaavan ikäisestä väestöstä. Jälkimmäiset ovat maakunnan kärkitasoa.
Me-säätiön tutkimusaineistosta käy myös ilmi, että niiden poikien osuus, joilla on vain peruskoulututkinto, on kasvussa. Voitaisiinko heikolla koulunkäyntimotivaatiolla varustetulle nuorelle tarjota jatkossa enenevässä määrin perinteiseen luokkamuotoiseen oppimisympäristöön sidotun opiskelun sijaan mahdollisuuksia tekemällä oppimiseen? Toivottavasti niin, mutta se vaatii toteutuakseen valtiovallalta laajaa koulutuspoliittista keskustelua ja päätöksentekoa. Joka tapauksessa kokemukset yksilökohtaisista, joustavista opetusjärjestelyistä, joissa perusopetukseen on liitetty työssäoppimisjaksoja, ovat olleet kannustavia.
Nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä tarvitaan kaikkien lapsille, nuorille ja lapsiperheille palveluja tuottavien moniammatillista yhteistyötä, mutta ennen kaikkea nuorten omaa halua ponnistella kohti edellytystensä mukaisia oppimistuloksia ja tulevaisuutta hyödyntäen maailmanlaajuisestikin laadukkaaksi todennetun, maksuttoman ja kaikille oppilaille yhdenvertaisia palveluja tuottavan perusopetuksen tarjoamia mahdollisuuksia. Huoltajilla on korvaamaton rooli toimia lapsensa tai nuorensa oppimisen ja koulunkäynnin tukena ja kannustajana. Perusopetus tarjoaa jokaiselle nuorelle mahdollisuuden, perheen sosioekonomisesta taustasta riippumatta, saavuttaa peruskoulun oppimäärän jopa hänen omien edellytysten maksimitasolla ja siten se toimii erinomaisena ponnahduslautana toisen asteen opintoihin ja yleissivistävien tietojen ja taitojen ”lähteenä”.
Kärkölän opetustoimen osalta voimme todeta olevamme onnekkaita, koska koulumme pääsi valtakunnallisen kehittämishankkeen ”Meidän koulu on #paraskoulu ” -hankkeen yhdeksi Päijät-Hämeen pilottikouluista (5). Opetushallitus myönsi seudulliseen hankkeeseen valtion erityisavustusta 162.900 euroa. Päijät-Hämeen kuntien yhteinen rahoitusosuus on 18.100 euroa, josta Kärkölän osuus on 2,3 %. Opetus- ja kulttuuriministeriön nimeämän Peruskoulufoorumin linjauksista muodostuvat hankkeen tavoitteet sopivat hyvin koulumme kehittämistarpeisiin, joiden avulla yhteisöllistä toimintakulttuuriamme pyritään vahvistamaan sen kaikilla tasoilla:
- Jokainen peruskoulu on tasa-arvoinen ja laadukas
- Oppimisyhteisö on ammatillisesti kehittyvä
- Oppilas on hyvinvoiva ja motivoitunut oppimaan
- Perheiden hyvinvointi ja huoltajien vastuullinen vanhemmuus
Hankkeen maakunnallinen valmistelu on käynnissä, mutta käytännön toteutus tapahtuu lukuvuoden 2019-2020 aikana.
Yhteenvetona edellisestä:
Opetuksen järjestäjän näkökulmasta on toiveena, että kaikki kunnassamme asuvat oppivelvollisuusikäiset tunnistaisivat perusopetuksen suurena mahdollisuutena ja ponnahduslautana tulevaisuuteen ja oppisivat siten hyödyntämään sen suomat mahdollisuudet edesauttamalla omilla toimenpiteillään oman etunsa mukaista kehitystä.
Elämä on laiffii.., mutta myös elinikäistä oppimista ja valmistautumista tiedoin ja taidoin huomiseen.
Petri Käkönen, rehtori-sivistysjohtaja